Sieluni hymyt- haaste

Moi!

Meikäläistä heitettiin taas haasteella, mikä on tosi kiva juttu! :)

Sain siis Sieluni hymyt- haasteen Katosin kirjamaailmaan-blogista, kiitos sinulle <3!
Sieluni hymyt-haaste on alunperin Iltatähden syttyessä- blogista.

Mutta nyt itse asiaan.
Tässä on haasteen ohjeet Iltatähden syttyessä -blogista:

"Listaa ne pienet ja miksei suuretkin asiat, jotka tekevät juuri sinut onnelliseksi, jaa blogissasi tai muualla somessa ja lähde jakamaan hyvää mieltä eteenpäin haastamalla muutkin miettimään syitä olla onnellinen."

Onnesta kippuralle vetää ainakin seuraavat asiat:

• Kun saat valmiiksi tehtävän (esseen, kotiläksyt, koulun esittelytilaisuuksissa lukionpisteellä seisomisen, kokeen valmiiksi saaminen...) ja voit vain katsoa päätökseen saatettua operaatiota ylpeänä siitä, että olet antanut parhaasi ja voit vaihtaa vapaalle.
• Opiskelu, vaikka se on rankkaa ja voimia vievää, mutta onhan se nyt hyvänen aika antoisaa. Lukioelämä on laiffii vaikka elämä näyttäytyyki vaan kerran viikossa nuortenilloissa ;) :D
• Ystävät <3 rankka menneisyys tällä saralla on opettanu rakastamaan nykyisiä niin että sattuu. <3
• Musiikki. AINA löytyy sopivia lyriikoita tilanteeseen ku tilanteeseen. Ja sillon ku ei tarvi sanoja nii on istrumentaali musiikki.
• Koti. Turvasatama. Tätä ei tarvi ees selittää :,)
• Rauha ja hiljaisuus. Tätä tarvitaan vähintään tunti joka päivä, että akut latautuu.
• Kirjat. Miksi elää vaan yks elämä kun voi elää monta? :)
• Usko. Mun elämäni suurimpia kulmakiviä. Mikä muka on parempi perusta rakentaa kestävää elämää ku Jeesus Kristus?
• Opiskelukaverin hymy
• Parhaan ystävän halaus
• Kirje. Ihan oikea, käsin kirjoitettu kirje.
• Itkeminen ja nauraminen. Molemmat on niin puhdistavia :)
• Stressaava tilanne on ohi. (koulun esittely yms. sosiaaliset tilanteet vähänkään vieraampien ihmisten kanssa)
• Järjestys ja aikataulu :D
• Vesisade. Sellanen kunnon rankkasade.
• Pannukakku yms. makeet leivonnaiset.
• Aforismit
• Oma sänky!

Eiköhän tässä alakki olla jo asioita jotka on ehottomia henkireikiä arjessa. :)

Haastaa en voi ketään, ku seuraajia on melko vähän. Kirja postausta tulee taas jossain välissä.

Kiitos vielä haasteesta. Välillä on hyvä miettiä asioita joista oikeasti tulee onnelliseksi! <3

Ja koska aforismit mainitsin niin tässä yksi suosikeistani:

Sellainen henkilö, joka syö pannukakkua ja hilloa ei voi olla kovin vaarallinen!

-Pikku Myy

Minä, Katariina & Me, keisarinna

Helou!

Nyt ajattelin kirjoittaa parista historiallisesta romaanista, jotka kertovat Venäjän keisarinna Katariina II:n (1729-1796) elämästä. Jos lyödään ensimmäisenä kaikki faktat pöytään niin:

• Katariina II (tai myöhemmin myös Katariina suuri) hallitsi Venäjää vuodesta 1762 vuoteen 1796.
• Katariinaa edelsi hänen miehensä Pietari III, joka hallitsi vuonna 1762, mutta vain kuusi kuukautta.
• Katariinalla oli kaksi poikaa Paavali ja Aleksei, joista kumpikaan ei ollut Pietarin. Lisäksi hänellä oli tyttö, Anna, joka kuoli lapsena, eikä Pietari ollut hänenkään isänsä.

Ja nyt kirjoihin!

Teokset Minä, Katariina ja Me, keisarinna on kirjoittanut Laila Hirvisaari. Ensimmäinen kirja alkaa Katariinan lapsuudesta Saksassa, kodissaan Stettinissä, jolloin Katariinaa kutsuttiin vielä Sofiaksi ja hän oli uskonnoltaan luterilainen. Neljätoista vuotiaana hänet kuljetettiin Venäjälle, tulevan sulhasensa Pietari III luokse. Pietarin nimi oli tuolloin vielä Karl Peter Ulrich ja hänenkin uskontosa oli luterilaisuus.
Sofian ja Karlin avioitumista edelsi ortodoksiski kääntyminen, jolloin Sofia sai nimekseen Jekaterina Aleksejevna, tuttavallisemmin siis Katariina ja Karl Pietari. Katariina ja Pietari vihittiin kun Katariina oli 16 vuotias ja Pietari 17.

Häiden jälkeen ilmeni, että Pietari oli kykenemätön saamaan lapsia, ja lopulta silloinen hallitsija Elisabet määräsi Sergei Saltykovin siittämään keisariperheelle kruununperijä. Salassa tietenkin.

Elisabetin kuoltua Pietari nousi valtaistuimelle ja kerkesi sotkea koko Venäjän kuudessa kuukaudessa. Hän aikoi laitattaa vaimonsa luostariin. Häntä pidettiin yleisesti kykenemättömänä hallitsemaan Venäjää ja lopulta Katariina kaappasi vallan itselleen ja kruunasi itsensä keisarinnaksi.
Pietari vangittiin ja vietiin maatilalle lähelle Pietarhovia. Myöhemmin hänet todennäköisesti kuristettiin kuoliaaksi.
Seuraavassa kirjassa Katariinan elämä jatkuu siitä mihin se ensimmäisessä jäi.

Mielestäni kirjat olivat todella hyviä. Ne kuvasivat Venäjän hovielämän loistoa ja toi henkilöt lähelle lukijaa. Tuntuu hassulta lukea netistä Katariinasta ja hänen historiaansa liittyvistä henkilöistä, koska tuntuu siltä että tuntisi kaikki henkilökohtaisesti.
Suosittelen ehdottomasti jos historia yhdestä maailman vaikutusvaltaisimmasta naisesta ja Venäjän historiasta kiinnostaa!

Taivas on totta

Kirjapostausta!

Isoskorttiin vaaditaan uskonnollisen kirjan lukeminen ja jotenkin ihmeellisesti tämä kohta on jäänyt viimeisenä jäljelle. (Luulin itseasiassa että projekti merkki jäisi hommaamatta, mutta onneksi elämääni siunaantui Tuomas-messu ja iso merkki projektin kohdalle oli ensimmäisiä hankittuja!)
Ja näin ollen siis lukeminen oli vielä viikko sitten suorittamatta mutta onneksi nuoriso-ohjuksemme suositteli minulle kirjaa Taivas on totta (Todd Burpo & Lynn Vincent) Ahmaisin kirjan parissa päivässä, koska sivumäärä (jota en yllättävästi muista. Tästä tulee mun tavaramerkki :D) oli todella pieni. 150 kieppeillä se taisi olla.

Kirja kertoo pienestä 4-vuotiaasta Colton Burposta, joka joutui puhjenneen umpisuolen takia kiireelliseen leikkaukseen 3-vuotiaana. Kriittisessä tilassa ollut poika oli kiidätetty leikkaussaliin, isä pakeni poikansa kärsimystä pieneen huoneeseen, jossa rukoili ja valitti Jumalalle poikansa kärsimyksia. Äiti soitti ystävälleen ja rukoili hänkin. Poika selvisi.
Kotiin paluun jälkeen Colton alkoi ripotella hämmästyttäviä tietoja taivaasta, Jumalasta, Jeesuksesta, isosta siskostaan... siskosta joka oli menetetty kesken menona pari vuotta ennen Coltonin syntymää.

Tieteellisesti tulkittuna Coltonin tapauksen kaltaiset rajakokemukset ovat mahdollisia ja niitä on tapahtunut aiemminkin, kun henkilö on ollut jo kliinisesti kuollut tai kuolemaa lähellä. Pelottava aihe, mutta olisihan se kieltämättä hienoa istua Jeesuksen sylissä ja nähdä kuolleita omaisia.

Coltonin argumentit taivaasta ovat Raamatun kanssa yhdenpitäviä ja muutenkin erittäin vakuuttavia. (kuten jo kerroin esimerkin keskenmenossa menetetystä ISOsiskosta) Uskoa vahvistava kirja yhtäkaikki. Suosittelen kaikille joita kiinnostaa, usko, rajakokemukset tai sitten ihan muuten vaan! :)

Vuosi sitten mediassa oli juttua samantapaisesta tapauksesta, jossa rajakokemuksen oli kokenut vanhempi poika. En oikeastaan muista tuosta tapauksesta paljonkaan, mutta ilmeisesti tästäkin kokemuksesta oli kirjoitettu kirja ja myöhemmin poika vasta tunnusti keksineensä jutut saadakseen huomiota. Melko törkeää ja pistää miettimään onko Coltonin kokemuskaan täyttä totta. Mutta. Colton oli rajakokemuksen kokiessaan neljän. Ei neljä vuotias keksi Raamatun kanssa yhdenpitäviä juttuja taivaasta ja Jeesuksesta. Joten eiköhän uskota että Colton on puhunut totta. Ja kuten Colton niin viisaasti ja varmasti totesi: Taivas on totta!

Margaret Mitchell: Tuulen viemää

Nyt tulleepi juttu Margaret Mitchellin romaanista Tuulen viemää. Kirjan sivumäärä huiteli 1000 paikkeilla mutta tarkasta sivumäärästä ei taaskaan mitään tietoa. Kirja on julkaistu vuonna 1939 ja samana vuonna kirjast tehtiin elokuva, joka on yksi maailman taloudellisesti menestyneimmistä elokuvista sekä yksi maailman hienoimmista elokuvista. The gone of the wind alkuperäisnimellä julkaistu elokuva voitti jopa kahdeksan oscaria. Elokuvaa en siis ole nähnyt mutta aion joskus katsoa. Mutta siirrytäänpä kirjaan jonka sain hiihtolomalla vihdoinkin luettua!



Kirjan juoni sijoittuu vuosiin 1861-1865 ja aikaan ennen ja jälkeen sotavuosien. Vuosilukujen ajalle sijoittuu Yhdysvaltojen sisällissota. Tapahtumat sijoittuvat etelävaltioiden alueelle. Sinne missä on hehtaarikaupalla puuvillapeltoja, paljon neekereitä ja rikkaita kansalaisia. Kirjan päähenkilö on nuori etelävaltiolainen Scarlett O'hara. Muita tärkeitä henkilöitä kirjassa ovat Rhett Butler, Ashley Wilkes, Melanie Hamilton Wilkes, Scarlettin vanhemmat Gerald O'hara ja Ellen Robillard O'hara ja mielestäni täkein Scarlettin lapsista, Bonnie.




Koska tykkään kuvailla henkilöitä niin keskitys taas siihen enemmän kuin kirjan juoneen :D mutta lupaan kertoa vielä vähän juonestakin.


Scarlett O'hara: Etelävaltiohin kuuluva rikkaan perheen tyttö. Kuten aiemmin mainitsin, hän on kirjan päähenkilö. Scarlettia on vaikea sovittaa mihinkään muottiin. Hän on äkkipikainen, rajoja rikkova, itsekäs ja raivostuttava, mutta silti jollain hämärällä tavalla samaistuttava. Pidin Scarlettista vaikka välistä olisi tehnyt mieli kurittaa häntä ja saada hänet tajuamaan erinäisiä asioita ajoissa eikä vasta viimeisillä sivuilla kun kaikki on jo menetetty... mutta anyway mukavan värikäs hahmo :D ei todellakaan aikansa naisihanne.

Scarlettin vanhemmat Gerald ja Ellen O'hara: Gerald on tulokas. Hän saapui Etelä-Amerikkaan nuorena ja alkoi rakentaa omaa tulevaisuuttaan. Hän rakensi Taran (O'harojen kotitilan) nai Ellen Robillardin ja kasvatti hänen kanssaan kolme tyttöä, joista Scarlett on vanhin. (muut lapset Suellen ja Carreen eivät saaneet kirjassakaan paljoa huomiota joten he jäävät vähemmälle huomiolle nytkin) Gerald on samantapainen kuin Scarlett joten ei hänestäkään sen enempää, mutta Ellen ansaitsee tulla huomioiduksi. Ellen oli ehdottomasti aikansa ihannenaisia. Vieraanvarainen, lempeä, epäitsekäs ja aina valmis auttamaan kaikkia henkilöiden varallisuudesta ja taustoista riippumatta. Mielestäni ihannenaisia vielä nykypäivänäkin!
Ashley Wilkes: Rauhallinen, ujo, haaveilija. Scarlettin nuoruuden ihastus. Hänen takiaan Scarlett solmi äkkipikaisen avioliiton, koska oli liian katkera Ashleyn kihlautumisesta. Itse en pitänyt Ashleysta, sillä hän oli aika saamaton vetelys. Ei Scarlettkaan olisi hänestä pitänyt jos olisi riisunut vaaleanpunaiset lasinsa joiden läpi Ashleyta katseli.

Melanie Hamilton Wilkes: Ashleyn vaimo. Juuri sopiva Ashleylle. Melanie on samantapainen kuin Ellen, mutta erotuksena Melanie osaa myös olla kiivas ja käskevä kun olosuhteet nin vaativat. Vaikea uskoa kirjan ensimmäisen puoliskon perusteella mutta Melanie voittaa ehdottomasti kaikki kirjan henkilöt 100-0! Paras hahmo kirjassa!

Rhett Butler: Röyhkeä, rikas, komea, itsetietoinen, kiihkeä, lempeä, rakastava... Rhett on Scarlettin viimeinen aviopuoliso. En usko, että hänestä tarvitsee kertoa enempää. Lukekaa kirja itse niin saatte muodostaa oman mielipiteenne.

Bonnie: Scarlettin ja Rhettin lapsi. Scarlettin kolmas lapsi. Kaunis ja vilkas ja Rhettin pilalle hemmottelema tapaus. Sanoisin että hän on Scarlettin lapsista ehdottomasti ärsyttävin.
Mutta se onkin Rhettin vika.

Juonesta en kerro enempää sittenkään koska kirja on tyypillinen sota-ajasta ja sen jälkeisestä jälleen rakennuksesta kertova. Mutta suosittelen kirjaa silti, koska kuinka monella muka on yhdysvaltojen sisällissota hyvin hallussa? :D ei ainakaan mulla ennen kirjan lukua.

Tuli pitkä teksti mutta pitkä kirja ansaitsee pitkän postauksen. Juoni jäi vähemmälle mutta mulle itselleni on henkilöt jossain määrin tärkeämpiä kuin itse juoni, joten sallikaa anteeksi mutta kerron eniten henkilöistä, jotka vaíkuttavat mielipiteeseeni eniten :D

Nälkäpeli (Suzanne Collins)

Nälkäpeli. Kirja josta kaikki ovat kuulleet. Jopa minä ja sen takia en ole kirjaan aikaisemmin tarttunutkaan. Mutta romantikko kun olen, niin pinterestiä selaillessani löysin kuvan nälkäpeliin liittyen, jossa olivat Katniss, Peeta ja Gale. Tarkkaan en muista millainen kuva oli, mutta muistan että se tyydytti romantiikan nälkääni ja arvatkaahan kahdesti lisäsinkö samantien Nälkäpelit lukulistaani! No, koulun takia en kauheasti ehdi kirjastoa kuluttaa enkä ole kerennyt lainaamaan mitään kirjoja tai lukemaan edes joululahja kirjojani ja Nälkäpelin lukeminen on lykkääntynyt ja lykkääntynyt.
Sitten! AI3 kurssi alkoi ja luettavaksi piti valita kirja, josta on tehty elokuva ja vihdoinkin oli Nälkäpelin aika!

Nälkäpeli on Suzanne Collinsin kirjoittama romaani, jolla on kaksi jatko-osaa. (Vihanliekit ja Matkijanärhi) Ihastuin jo ensimmäisten sivujen aikana ihanaan päähenkilöön Katniss Everdeeniin ja hieman myöhemmin vielä ihanampaan Peeta Mellarkiin. Lisäksi sydämeni vei edellisten lisäksi ihana Rue.

Lempihenkilöistäni hieman lisää. Yritän olla spoilaamatta :)

Katniss Everdeen, 16: Katniss on rohkea, sitkeä ja voimakas tahtoinen nuori. Kuten kirjan takatekstissäkin kerrotaa, tyttö ilmoittautuu nälkäpeliin siskonsa Primin sijasta. Pidin Katnissista erittäin paljon. Hän oli sellainen päähenkilö, joita yleensä ihailen. Itseasiassa (älkää tuomitko :D) mutta löysin jopa joitain yhtäläisyyksiä Tähtien sodan prinsessa Leian ja Katnissin välillä. Molemmat ovat itsenäisiä ja tulevat toimeen ilman miehistä tukea. Oikeastaan miehet ehkä jopa ovat heidän tiellään? Toisaalta molemmista löytyy pehmeämpi puoli jopa kaksilahkeisia kohtaan :)

Peeta Mellark, 16: Tässä on yksi monistamonista ihastuksistani kirjoista. (Peeta kelpaa hyvin Gilbertin, Teddyn, Obi-Wanin, Hanin, Luken, Nikon... jatkoksi :D) Leipäpoika ei ehkä ole ihan sitä mitä itse pojista etsin ja kaipaan, mutta silti aivan kamalan hellyyttävä ja ihana. Peeta on rehellinen, avoin ja voimakas. Pienestä pitäen Katnissia ihaillut Peeta kokee nälkäpelin kauheimpana asiana, mitä hänelle voi tapahtua, sillä hänen on tapettava Katniss, jotta itse selviäisi hengissä. Onko rakkaus siis tuhoon tuomittua?

Gale Hawthorne, 17: Katnissin paras ystävä, metsästystoveri ehkä jopa ihastus? Tai sitten Katniss on Galen ihastus :D anyway Galesta en pitänyt niin paljon kuin muista hahmoista. Voi johtua siitä ettei Gale edes saanut niin paljon huomiota kuin muut henkilöt. Galesta sai kuitenkin jonkinlaisen käsityksen. Pidän häntä reiluna, äkkipikaisena ja jopa hieman katkerana. Älkää ymmärtäkö viimeista kohtaa väärin. Gale oli mukava, mutta katkera nälkäpelistä, perheensä kohtalosta ja ruuan puutteesta. Hänen on Katnissin tavoin huolehdittava perheestään. Molemmat ovat itseasiassa huolehtineet perheistään jo kauan.

Rue : tribuutti vyöhykkeeltä 11. Pieni ja hento tyttö, jolla on ilmiömäinen kyky tunnistaa syötäväksi kelpaavat kasvit. Tyttö selviytyy nälkäpelissä pitkään nopeutensa ja puissahyppelytaitonsa ansiosta. Rue ja Katniss liittoutuvat nälkäpelin aikana, vaikka tietävät että toisen on kuoltava että itse loppujen lopuksi selviää hengissä. Rue oli mielestäni yksi kirjan parhaimpia hahmoja herkkyytensä ja yksinkertaisesti suloisuutensa takia.

Kerron nyt hieman juonesta. Panem on maa, joka on jaettu kahteentoista vyöhykkeesseen. Oikeastaan vyöhykkeitä on kolmetoista, mutta kolmastoista on tuhottu. Varoitukseksi muille vyöhykkeille kehitettiin nälkäpeli. Jokaiselta vyöhykkeeltä valitaan joka vuosi kaksi nuorta osallistujaa, tribuutteja. Tyttö ja poika. Sitten molemmat matkaavat Capitoliin valmistautumaan peliin ja hankkimaan sponsoreita. Kun peli alkaa, ainoa tavoite on olla viimeisenä hengissä.

Pidin kirjasta aivan suunnattoman paljon! Kyynelet valuivat poskille tai ainakin polttelivat silmäkulmissa moneenkin kertaan, pelko kouraisi jossain syvällä ja onnellinen hymy levisi kasvoille. Useammin kuin kerran. Suosittelen kirjaa ihan oikeasti, jos et ole vielä lukenut! Kirja on ehdottomasti huomionsa ansainnut!!

Kotiopettajattaren romaani (Charlotte Bronté)

Tervehdys piiitkästä aikaa!

Postauksia tullee aika  harvassa, mutta toisaalta kirjottelen ku aikaa ja kiinnostusta löytyy. :)

 Mulla on sellasia aiheita joista haluan teille kirjottaa vaikka kuin palijo, mutta yritän nytten valita sellasen aiheen josta riittäis juttua :)

Jos menis asiaan. Voisin kirjottaa nyt toisesta kirjasta jota luin kirjavertailuun ÄI2 kurssille. Kirja oli nimeltään Kotiopettajattaren romaani ja kirjailija on ihana Charlotte Bronté. Sivumäärä oli jossain viidensadan kieppeillä, mutta tarkkaa määrää en muista, koska kirja on palautettu pari viikkoa sitten.

Kirja kertoi nuoresta Jane Eyrestä, josta on pienenä tullut orpo ja joka asuu sukulaistensa luona. Hänen tätinsä vihaa häntä ja hänen serkkunsa vihaavat häntä. Isän puolelta ei ole sukulaisia ja äidin puolen sukulaiset ovat hirviöitä. Tyypillinen asettelu pienelle orvolle tyttölapselle.

Jane laitetaan sisäoppilaitokseen 10 vuotiaana, sillä hänen tätinsä ei kestä tyttöä saman katon alla. Jane on innoissaan sillä kouluun hän on aina halunnut. Jane opiskelee koulussa ahkerasti ja opettaa koulussa vielä muutaman vuoden ennen maailmalle lähtöään.

Kyllästyttyään Jane hakee kotiopettajattaren paikkaa ja pääsee ihanaan Thornfield parkiin opettamaan pientä Adelea. Mitä Thornfieldissä alkaa tapahtua? Sen saatte itse lukea :D

Pidin Kotiopettajattaren romaanista tosi paljon. Olin lukenut AI1 kurssille Jane Austenin Kasvattitytön tarinan, joka oli mielestäni aika huono ja jotenkin yhdistin huonon lukukokemuksen myös Kotiopettajattaren romaaniin, joten yllätyin positiivisesti. Pidin Janen luonteesta ja tarkasta kyvystä havainnoida ympäristöään. Janesta löytyi myös tahdon lujuutta jota en ensivaikutelmasta osannut odottaa. Eli Jane ei olekkaan niin mustavalkoinen hahmo kuin kuvaukseni ehkä antaa odottaa ;) juoni oli sopivan yllättävä ja käänteet sattuivat sopiviin kohtiin. Dramatiikkaa ei puuttunut ja mitäpä romaani muka olisi ilman romantiikkaa, jolla Kotiopettajattaren romaani oli höystetty.

Arvioksi annan 4/5
perustelu: kirja oli loistava, kuten edellä kerron, mutta jotakin jäi puuttumaan. Loppua olisi ehkä voinut ihan vähän venyttää, koska en pidä liian avoimista lopuista :D jäin kaipaamaan siis pidempää lopetusta :D
Lukekaa ehdottomasti!