Star Wars: The last jedi

Star Wars saaga sai jatkoa reilu kuukausi sitten ja tietenkin olin ensimmäisten joukossa näkemässä ensiesitystä! 

Elokuva: The last jedi
Ohjannut ja käsikirjoittanut: Rian Johnson
Säveltäjä: John Williams
Pääosissa: Daisy Ridley, Adam Driver, Carrie Fisher, Mark Hamill, John Boyega, Oscar Isaac, Kelly Marie Tran

Yritän olla spoilaamatta juonta, mutta kannattaa silti jättää lukematta, jos elokuva on näkemättä ja et halua juonipaljastuksia!

The last jedi on siis saagan kahdeksas elokuva, joka seuraa uutta trioa jossain tuolla kaukana. Pääkolmikkoon kuuluvat edelleen voimalle herkkä Rey, puolenvaihtaja Finn ja uhkarohkea lentäjä Poe Dameron. Joukon jatkoksi liittyy The last jedissa myös Rose Tico. Pimeällä puolella tärkeitä hahmoja ovat Kylo Ren, kapteeni Phasma, kenraali Hux sekä salaperäinen yksinvaltias Snoke.

Tarina jatkuu siitä mihin se The force awakensissa jäi; Rey haluaa itsepintaisesti jediksi ja Leian johtama Vastarinta yrittää evakoida kaiken mitä on jäljellä. Joutuen kuitenkin ritarikunnan hyökkäyksen kohteeksi, jonka jälkeen evakuoitavaa on entistä vähemmän. 
Elokuva keskittyy Reyn jedikoulutukseen, Kylo Renin sisäiseen painiin oman identiteettinsä kanssa, vähän Luken tarinaan ja siihen, kuinka entisen tulee muuttua. 

Mielestäni hahmojen tarinoita jatkettiin onnistuneesti. Finn todisti päättäneensä puolensa taistellessaan Ritarikuntaa vastaan; yhteisöä johon oli ennen kuulunut itsekin. Poesta koulutetaan johtajaa (Leian toimesta) ja Rey löytää taas muutaman palasen itsestään ja menneisyydestään. Kylo Ren hipaisee valoa; tai ainakaan ei ole jyrkästi pimeällä puolella. Ehkä hän ei ole oikein kumpaakaan? Lukesta on tullut vanhus, jota menneisyyden virheet painavat kumaraan, eikä suostu kouluttamaan enää yhtäkään jediä. Reyn painostuksesta hän suostuu antamaan kolme oppituntia, jotta Rey huomaisi, miksi jedien on aika loppua. Leia taas valaa persoonalleen uskollisena toivoa muihin kapinallisiin. Leia, jos kuka on vahva nainen! (Ja Carrie Fisher on luonut hengen prinsessallemme! Toivon, että Leia saadaan kirjoitettua ulos tarinasta Fisheriä kunnioittaen. Koska tosiasiahan on, että jos Leia tehdään tietokoneella tai korvataan toisella näyttelijällä, koko elokuvan henki muuttuu...) 

Kokonaisuutena elokuva oli mielestäni erittäin onnistunut! Juoni pyöri parin kolmen planeetan ympärillä, joten kokonaisuus ei ollut sekava ja juonta oli helppo seurata. Hahmojen väliset suhteet kehittyivät mielenkiintoiseen suuntaan (oikeasti. Rakastin Reyn ja Kylo Renin voimayhteyttä! <3) Taistelukohtaukset olivat aivan mielettömiä (oma lempparini oli Reyn ja Kylo Renin yhteinen taistelu Snoken henkivartijoita vastaan!) ja nautin elokuvaan ripotellusta huumorista. En todellakaan malta odottaa tarinan jatkoa!

Star Warsina tämä ansaitsee täydet viisi tähteä, pelkkänä elokuvana neljä :) 
(Voiko tätä edes arvostella "pelkkänä elokuvana", jos elokuva kerran selkeästi linkittyy täysin Star Wars maailmaan ja jatkaa jo aloitettua tarinaa, jossa oletetaan, että katsoja tuntee aiemmat tapahtumat ja hahmot? Ehkä silloin pitää arvioida toteutusta ja näyttelijäsuorituksia?)

Star Wars IX:ltä odotan sitä, että Rey löytää puuttuvan palasen itsestään (en ole vieläkään luopunut ajatuksesta, että Rey olisi Kenobi..), että Leia kirjoitetaan saagasta ulos tyylikkäästi ja Fisherin muistoa kunnioittaen, eeppisiä taisteluja, että Kylo Ren tekee ratkaisun puolensa suhteen (ehkä puolenvaihtaja onkin Rey? Toisaalta en jaksa oikein uskoa tähän..) ja yleisesti sitä, kuinka hahmojen alkaneet tarinat kudotaan loppuun. Viimeisellä osalla on vielä paljon kerrottavaa! 

May the force be with you!

Maata Näkyvissä: Voit luottaa minuun

Perjantaina 17.11 meijän seurakunnan bussi suuntasi kohti Turkua ja Maata näkyvissä- festareita. (also known Maatikset, MNF... :D) Linja-automatka vei noin 8h, mikä ei tuntunut yhtään pitkältä loistavassa seurassa! Oikeastaan toivoin, että matka olisi kestänyt kauemmin... :D

Maata näkyvissä- festarit ovat siis Pohjoismaiden suurin kristillinen nuortentapahtuma. Tänä vuonna kävijöitä oli noin 
18 000. Tapahtuma kestää kolme päivää ja tämän kolmen päivän aikana esiintyy laaja kattaus gospel-artisteja ja puhujia niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Kristittyjen yhteys viikonlopunaikana on käsinkosketeltava! On hienoa tietää olevansa paikassa, jossa on muutama muukin ihminen, joka uskoo samalla tavalla :)
Lisäksi tämän vuoden teema, Voit luottaa minuun, puhutteli. Opetukset olivat koskettavia ja antoivat eväitä tulevaan. Rohkaisivat ja muistuttivat että yksin ei tarvitse jaksaa. Ja se on tärkeää muistaa olipa uskossa tai ei <3
Festareilla kuuluu tanssia ja pomppia permannolla. Yleensä tämä näyttäytyy kipeinä jalkoina ja permannolla hikoillessa myös juominen unohtuu, joten kokemus voi olla fyysisesti hiukan raskas. Mutta uskokaa pois! Kaikki on pohkeiden kipeytymisen ja mahdollisen nestehukan arvoista :D (pienellä huumorilla toki, kannattaa muistaa juoda tai löytää itsensä ensiapupisteeltä!)

Tämän viikonlopun suosikeiksi nousivat seuraavat jutut:

LZ7
Brittiläinen rap/hiphop yhtye. 
Joka vuosi tää bändi saa tanssimaan! Ja tänä vuonna oli kovempi kuin millonkaan aiemmin! Parasta ikinä tanssia kavereitten kanssa yhessä ja laulaa mukana vaikka ei osaakaan sanoja <3
Mun lempibiisit tältä bändiltä:
- Strobot
- Two left feet
- This little light
- Aftershow
- Elevator

Park7
Suomalainen pop/punk yhtye, joka tekee musiikkia suomeksi ja englanniksi
Tämäki on kestosuosikki. Oon ollu kuuntelemassa kyseistä bändiä hetken sisällä varmaan neljästi ja aina on vaan yhtä hyvä meininki! P7 soittaa niin hyväntuulenmusiikkia, että väkisin alkaa hymyilyttää ku kuuntelee tätä ja lisäksi kappaleet on vielä lohduttaviaki. Jumalan sanaa parhaassa muodossa :)
Mun lempparibiisit:
- Tervetuloa
- Huudetaan
- Juokse aurinkoon
- Walter White
- Miracle

Park7

GFM
Suomalainen pop yhtye, tekkee musiikkia suomeksi
Tän bändin musiikissa on laulua ja räppiä sopivana yhistelmänä ja uskokaa tai älkää niin näissä kappaleissa mäki osaan räpätä mukana :D Tosi mahtava bändi, rakastan sitä kuinka energia välittyy tän bändin esityksistä <3
Mun lemppareita:
- Huoleton sydän
- Vahvempi
- Tulta
- Kuolematon

Kls.

Kls.
Suomalainen rock-yhtye (nimi on lyhenne: Kiitän Luojaani Sinusta)
Kls.:llä on ihania sanotuksia! Tän bändin musiikkia voi kuunnella niin monella tavalla, että tähän ei voi kyllästyä vaikka kuuntelis saman kappaleen usiammastikki. Kappaleista voi kuunnella pelkkiä lyriikoita, säveltä, molempia yhessä, siihen voi tanssia... aivan älyttömän monipuolista! Tämäki välittää kyllä Jumalan sanaa parhaassa mahollisessa muodossa!
Ja tässä jälleen mun lemppareita:
- Vielä täällä on meitä
- Hengitä
- Kuoliaaksi vaiettu
- Kivitä
- Me vastaan maailma
- Hiljaisuus huutaa

Kls.

Perjantai-illan messu
Tämä on vaan joka festareilla kaunein hetki. Musiikki, ristikulkue, se että kaikki nousee yhessä tunnustamaan uskon, se ku kaikki lähtee yhessä ehtoolliselle... se on vaan kaunista. Kylmät väreet kulkee ku kaikki laulaa yhessä synnintunnustusta. 

Sunnuntai aamun suomalaisen messun kaavalla tehty sanajumis
Tämä oli näitten festareitten Suomi100 juttu ja oli aivan mielettömän ihana! Jumikseen oli liitetty kansantanssiryhmä Valkian tanssia ja esilaulua. Ja lisäksi isänmaallisia kappalevalintoja. Tuli todella isänmaallinen olo, kun kaikki festareille tulleet nuoret nousee yhessä laulamaan Laulua Suomelle. Jumalanpalveluksen ei todellakaan tarvii olla tylsä ja perinteinen!  

Tässäpä nyt vähän gospelpostausta. Aattelin, että tämän voi nyt tehä tässä samalla ku vähä kertoilen MNF reissusta :) Toivottavasti nautit tästä, vaikka postauksesta tuli aika pitkä. Ja vaikka tää postaus ehkä antaa ymmärtää, että kuuntelen vaan gospelia, niin mun musiikkimakuun kuuluu kyllä "maallista" musiikkia myös. Siitä ehkä postausta myöhemmin. 

Jumala, sydämeni on levollinen, mieleni on tyyni. Minä tahdon laulaa ja soittaa! Ps. 57:7

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kultarinta on ihana ja herkkä teos isän ja tyttären elämästä. Se on kertomus toisinajattelijoista, jotka haluavat vain elää rauhassa. Tarina ihmisestä, joka ei sovi yhteiskunnan asettamaan muottiin. Tarina hiljaisesta ja arasta. Tarina  ihmisistä. Ja karhusta. Ja luonnosta.

Kultarinta sijoittuu vuosiin 1903-1937. Aikavälille mahtuu paljon; Suomen itsenäistyminen, kieltolaki, muilutukset.. tarina päättyy, kun talvisota alkaa rapistella nurkan takana. Kirjassa vaikeatkin asiat tuodaan esille lempeästi. Kuinka punakaartilaisten lapset selviävät vanhempiensa menneisyydestä? Kuinka kieltolain rikkomisesta menetti senkin mitä oli vielä jäljellä ennen alkoholiin sortumista? Kuinka tuttu ihminen saattoi muuttua vaaralliseksi ja kylmäksi kohdetessaan väärää ideologiaa kannattavan ihmisen? Kuinka suhtauduttiin aseista kieltäytyjään, kun isänmaallisuus tuli osoittaa nimenomaan puolustusvalmiutena?  

Luonnon merkitystä kirjassa ei voi painottaa liikaa. Luonto on  näyttämönä kaikelle, se yhdistää kaukana olevat, luonto on koti ja piilopaikka. Luonnon ja ihmisen suhdetta toisiinsa korostetaan. 

Lisäksi merkittävä osa kirjaa on karhu. Karhu on ensisijaisesti ystävä, jota pitää suojella. Karhu ja ihminen ovat läheisiä ja metsässä asuva ystävä saattaakin olla karhu. 

Lukiessa tuli tunne, kuin olisi itse mukana kirjan tapahtumissa. Tunsi kuinka sammal painuu askelten alle, miltä tuntuu talvi kaukana kaikesta, millainen kokemus on kohdata karhu, miltä tuntuvat märät lapaset kun on rakentanut lumitunnelia kokopäivän ja miltä tuntuu kadottaa pohja elämältä. Tunsin musertavaa surua, pakahduttavaa iloa, rakkautta ja pelkoa. 

Anni Kytömäki on onnistunut punomaan niin ihmeellisen romaanin, että sitä on vaikea kuvailla juuri niinkuin haluaisin. Mutta kerrottakoon, että teos nousi heti kerralla omalle Top5 lempikirjani- listalle, mikä tapahtuu vain silloin kun kirja todella tekee vaikutuksen. Ja tämä teki niin syvän, etten saa sitä edes sanoiksi. <3

Siirtolohkareesta hahmottuu kaksi pyöreää korvaa ja tylppä kuono. Kivisen pään takana kallion laki kaartuu köyryiseksi seläksi, joka jää hämärään, mutta alempana vaaran ranta hehkuu auringonvaloa. ーー Puristan kaidetta ja katson. Mineraaleja ja valoaaltoja, ne ovat vain mineraaleja ja valoaaltoja. Ja silti näen, että järvenselän takana metsästä nousee kultarintainen karhu. Viimeinen, se johon aseet eivät ole pystyneet.

 (Kultarinta s. 361)

Maisemia ja nuotio

Perjantaina 11.8.-17

Koulu alkoi. Odotin innolla alkavaa vuotta ja putosin korkialta törmätessäni todellisuuteen. Rehellisesti sanottuna itku oli ekalla matikan tunnilla erittäin lähellä :D (kysympä vaan, että kuka muka ossaa derivoida kesäloman jälkeen sujuvasti ilman maolia?)Lisäksi lähenevät syksyn yokokeet lisää paineita ja olo oli jo parin päivän jälkeen ku ylikierroksilla olevalla patteripupulla.

Asenne koulua kohtaan oli ite kullakin aika matalalla, joten rentoutuminen luonnonhelmassa nuotion ja herkkujen kanssa kuulosti aika hyvältä. Ja voi mikä retki siitä tuli! <3

Toivottavasti jotain illan tunnelmista välittyy kuvien kautta :)

Tätä perhosparkaa tuli jahdattua hetken aikaa, mutta onneksi se suostu lopulta poseeraamaan mallina yllättävänkin pitkään! (jos jollakulla on tietoa perhosen lajista, niin kerro ihmeessa kommenteissa!)

  

Tähän torniin me kiivettiin. Noita tasoja oli 6 ja onnistuttiin kiipeemään kaikki viis ihmistä tuonne aivan ylimpään. Tilaa ei ollu kovin paljo, mutta maisemat oli ehottomasti kiipeemisen arvoset!

 

Tän retken jälkeen allekirjotan aivan täysin tutkimuksen, jonka mukaan luonnossa oleminen alentaa stressitasoja! Oon toki huomannu tän jo aikasemmin ja toisaalta asun metän keskellä, mutta kyllä jotenki tän illan jälkeen oli uudesti syntynyt olo! Maanantaina jaksaa taas kohdata uudet haasteet hymyillen :)

Siukkuja! <3

(pst. kuvat on mun ottamia lukuunottamatta tornista otettuja kuvia, (oma kännykkä jäi autolle, joten värväsin kaverit hommiin :D) eli ethän kopioi!)

Blogin uusi nimi

Moikka!

Päätin ekassa "uuden" blogin postauksessa kertoa vähän itestäni ja tän blogin uudelleen syntymisestä. 
Teen siis lyhyen esittelyn itestäni, mutta kerron ensin vähän blogista. :)

Eli mulla on ollu blogi jo aikasemmin, josta pienen pohdinnan ja uudelleen harkitsemisen jälkeen jätin jäljelle vain kirjapostaukset. Nyt ajattelin aloittaa kokonaan uudelleen blogin kirjoittamisen ja aloitankin nyt siis aivan uudella nimellä. Sisällöstä en osaa oikein sanoa vielä mitään muuta kuin että kirjapostauksia on ainakin edelleen tulossa :)

Ja nyt muutamia asioita minusta:

• Olen siis -99 syntynyt tyttö Pohjois-Pohjanmaalta. Aloittelen kotipaikkakuntani lukiossa abivuotta :)
• Mun perheeseen kuuluu vanhemmat ja kolme pikkusisarusta
• Oon uskossa ja pyrin siihen että se näkyy tässä blogissa jollain tapaa.
• En harrasta mitään erikoisempaa. Joskus sanon tähän kohtaan isostelun, mutta se on enemmän elämäntapa ku harrastus :D
• Vietän vapaa-aikaani seikkailemalla kavereitten kanssa kaikkialla. Hetken mielijohteesta ollaan lähdetty jopa Kilpisjärvelle saakka! :D
• Lisäksi rakastan lukemista ja musiikkia. Soitan ite 32-kielistä kannelta ja pianoa. 
• Musiikkimakuuni muuten kuuluu gospel ja ns. "maallisesta musiikista" Juha Tapio, Sunrise avenue ja Happoradio
• Parasta lukemaani kirjaa en osaa sanoa, mutta tämän hetken suosikkeja ovat Dan Brownin Inferno, Väinö Linnan Tuntematon sotilas ja Enni Mustosen Emännöitsijä
• Lempparisarjaan voisin luetella myös muutamia, mutta ehdoton suosikkini on silti Supernatural. (Te jotka myös seuraatte ko. sarjaa, kertokaa kuka on teijän suosikkihahmo. Ite oon menettäny sydämeni täysin Samille <3)
• Lukion jälkeen hakupaperit lähtevät lääketieteelliseen eli toiveammattini on lääkäri :) Oon haaveillu ko. ammatista niiiiiin kauan että en toivo mitään niin kovasti kuin että pääsisin sisään ekalla tai toiselle yrityskerralla! 

Hei tässäpä nyt vähän minusta ja tästä blogista. Toivottavasti jaksat lukea seuraavankin postauksen! :)

Siukkuja! <3